Kinga, inspiraatio ja unelmat

Every dream is given to us with the power to make it come true. Richard Bach

Tämä kirjoitus on omistettu inspiraationi alkulähteelle, henkilölle, jota en koskaan tavannut, mutta joka on vaikuttanut elämääni jollain salaperäisellä tavalla siitä päivästä lähtien, jona hänestä ensi kertaa kuulin.

Tämän tarinan monet ovat kuulleet, mutta uskon, että kirjoituksessani on myös jotain aivan uutta. 

Kesäkuun alussa 2006 olin kesäapulaisena IT-firmassa, jossa minulla oli välillä luppoaikaa. Selailin jotain traveller-foorumia, sillä olin innoissani reissailemisesta. Yhtäkkiä silmiini osui useampia aiheita, joissa kauhisteltiin Kingan kohtaloa. Kiinnostuin siitä, kuka henkilö sai aikaan näin suurta huomiota ja mitä oli tapahtunut.

Selvisi, että kyseessä oli puolalainen liftari ja travelleri, Kinga Freespirit. Hän oli ilmeisesti luonut maailmanlaajuisen verkostonsa suurimmaksi osin liftaamalla kumppaninsa Chopinin kanssa ympäri maailman viidessä vuodessa ja kirjoittamalla kokemuksistaan kirjan nimeltä Led by destiny. Ja nyt Kinga oli menehtynyt 33-vuotiaana sairastuttuaan malariaan toteuttaessaan suurta unelmansa matkustaessaan Afrikassa, muutama vuosi maailmanympärimatkan jälkeen. Kommenttien mukaan Kinga oli lukemattomien ihmisten läheinen ystävä tai inspiroija. Ihmiset, riippumatta siitä, olivatko he tavanneet Kingaa, kirjoittivat hänestä lämpimästi ja liikuttavan aidosti.

Luin Kingan koukuttavia blogikirjoituksia ja ihastelin hänen ottamiaan upeita valokuvia. Seurasin päivityksiä hänen hautajaisistaan niin Afrikassa kuin Puolassakin, ja muistan elävästi kuvan hänen haudastaan, joka oli lähes kokonaan peitetty värikkäillä perhosilla. Eräs kommentti jäi mieleeni, ja se oli jotain tämänsuuntaista: "Tahtoisin vain olla surullinen, koska hän kuoli, mutta joku peri-irlantilainen minussa käskee minua juhlimaan hänen elämäänsä." Joku toinen totesi, että Kingan lyhyt elämä oli 99,9% jännittävämpi kuin monien muiden. Minulle Kinga ei siis kuollut, vaan oikeastaan alkoi vasta elää. Mietin häntä ja hänen kirjaansa välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta hänen asenteensa, unelmista kiinni pitäminen ja niille eläminen, pysyi paikalla, joka sille oli syntynyt.

Viime aikoina, kun kirjoittaminen ja kirjojen lukeminen on taas lähtenyt käyntiin, olen miettinyt Kingan kirjaa enemmän kuin koskaan. Se jäi aikoinaan lukematta, ja edelleen kuuden vuoden jälkeen se vaivasi minua. Kingan blogiteksteihin ei enää päässyt käsiksi, ja muutenkin oli vaikea enää saada kosketusta hänen ajatuksiinsa, paljon oli hautautunut netin syövereihin. Sitten, eräänä päivänä Led by destiny-kirja tupsahti postiin. Eräs saman katon alla elelevä näki janoni, ja yllätti minut tilaamalla tämän tyyriin harvinaisuuden käytettynä! En muista, milloin olisin tuntenut viimeksi yhtä voimakasta kiitollisuutta ja täyttymystä. Kiitos sinulle, rakkaani.

Olen nyt lukenut puolet kirjasta. Kaikki alkaa siitä, kun Kinga ja Chopin päättävät toteuttaa yhteisen unelmansa ja nähdä maailman. He lentävät New Yorkiin rinkkoinensa vain 500 dollaria mukanaan. He yöpyvät tapaamiensa ihmisten ja netin kautta saamiensa kontaktien luona ja liftaavat uskomattomalla tuurilla paikasta toiseen. Alaskassa he saavat kyydin jopa pienkoneesta ja Perussa ostavat hevosen päästäkseen haluamaansa paikkaan! En nyt viitsi kertoa enempää itse matkasta, siitä löytyy kyllä lyhyitä kuvauksia googlettamalla.

On upeaa nähdä, kuinka joka puolella maailmassa ihmiset ovat valmiita auttamaan ja kohtaamaan. Se hyvyys, mikä Kingassa ja Chopinissa on, peilautuu heidän kohtaamisiinsa ihmisten kanssa. Monesti Kinga toteaa, että saat sitä, mitä odotat ja pelkäät. He elävät matkaansa päivä kerrallaan, ilman suuria pettymyksiin johtavia ennakko-odotuksia tai uhkakuvia. He seuraavat matkan varrella välillä unelmiaan, välillä menevät vain virran mukana kohti tuntemattomia kokemuksia. He tekevät asioita aidosti, sydämillään, välillä pettyvät tai tulevat petetyiksi, mutta he suhtautuvat siihen aina siten, että heillä on oikeus luottaa. He eivät voi toimia väärin, jos he luottavat, että ihmiset ovat hyviä ja että elämä kantaa.

Tästä pääsemmekin sitten siihen, miten Kingan elämä päättyi. Ensi ajattelemalta hänen kohtalonsa oli hirveän epäreilu. Että näin upea ihminen joutui lähtemään niin varhain. Tai toisaalta, että hänen onnensa vei hänet pitkälle, mutta lopulta kuitenkin hautaan. Omasta mielestäni Kingan kohtalo pitäisi kuitenkin nähdä toisin. Hän luotti elämään, hän luotti siihen, että asiat menevät, niin kuin on tarkoitus. Lopulta se ei edes ollut yksikään ihminen, ei yksikään vaarallinen tie tai merimatka, joka hänet vei, vaan hyttynen. Pieni hyönteinen, jonka kantama sairaus ei käytännössä yleensä hoidettuna edes aiheuta kuolemaa. Mielestäni tämä todistaa nimenomaan sen, kuinka elämä ei ole omissa käsissämme. Voimme hallita riskejä, olla luottamatta vähänkään epäilyttäviin ihmisiin tai vaikka linnoittautua neljän seinän sisään ”turvaan”. Mutta silti emme hallitse elämää.Nyr en tarkoita, että kaikkien pitäisi lähteä roadtripille Afrikkaan, vaan että voimme kaikista peloistamme huolimatta yrittää suunnata sinne, minne itse toivoisimme olevamme matkalla, olipa se sitten maantieteellinen paikka, henkinen polku tai työura.

Kingan elämän voi sanoa päättyneen ennen aikojaan, mutta päättyikö se? Hän eli kaikki unelmansa todeksi ja hän eli täydellä sydämellä, pelkäämättä tulevaa. Kirjassaan Australiassa ollessaan Kinga kirjoitti nähneensä outbackissa kameleita omistavan miehen. Tuolla hetkellä hän päätti, että hän haluaa joku päivä ostaa kamelin ja vaeltaa autiomaan poikki. Hän toteutti unelmansa Afrikassa vuonna 2006. Afrikkalaiset lapset olivat hänen rakkautensa, ja hän päätti pelastaa yhden tytön orjuudelta, osti hänet ja tarjosi hänelle käsittääkseni eräästä perheestä kodin ja tulevaisuuden. Tämä tapahtui Gambiassa, missä hän myös menehtyi, mutta hänen työnsä ei jäänyt kesken. Hänen operaatiostaan sai alkunsa Freespirit Foundation, joka jatkaa työtä lasten tulevaisuuden eteen. Voiko siis sanoa, että Kingan olisi ollut parempi pysyä kotonaan, jolloin hän eläisi vielä omana ja meidän ilonamme? 

Kinga oli siis, ei vain ihmisten henkilökohtainen inspiroija, mutta myös erittäin hyväsydäminen ihminen, joka todella teki pieniä asioita muuttaakseen maailmaa. Ja nämä pienet asiat voivat, kuten näemme, muuttua suuriksi asioiksi. Itse olen taipuvainen kyynisyyteen ja negatiiviseen ajatteluun, vaikka yritänkin minimoida tätä ja sen vaikutusvaltaa elämässäni. Kinga on minulle yksi punainen lanka matkalla kohti luottamusta ja omia unelmiani. Monesti matkallaan Kinga ja Chopin kohtasivat ihmisiä, jotka ihailivat heidän matkantekoaan, mutta totesivat, etteivät itse voi toteuttaa unelmiaan. He kohtasivat myös ihmisiä, jotka, kuten he, asettivat omat unelmansa kaiken muun edelle. Ihmisiä, jotka olivat päättäneet tehdä itse valinnan. Tähän voin yhtyä myös itse: on helpompi elää vastoinkäymisten kanssa, kun tietää itse ajaneensa niitä päin, ja että ne ovat vain hidasteita matkalla kohti jotain suurempaa.

Meillä ei ole montaa asiaa, jotka ovat pysyvästi meidän. Raha, terveys, läheiset ja ura ovat kaikki asioita, jotka voimme menettää hetkenä minä hyvänsä. Elämä itsessäänkään ei ole meidän, se tulee, kun synnymme ja joku päivä, yleensä meistä itsestämme riippumatta, otetaan meiltä pois. Tämä ei tosin tee elämästä yhtään kurjempaa, oikeastaan kuolevaisuutemmehan vasta antaa merkityksen elämällemme. Mitä meille sitten jää? Kuten Kinga, haluan itsekin uskoa, että kun unelmoimme jostain, ja asetamme unelmamme elämämme tärkeysjärjestyksessä kärkeen, sillä on voima toteutua. Kyynisyys ei auta matkalla kohti unelmaa, vaan luottamus.

Minullakin on unelmani. Teen siitä totta jo tätä kirjoittaessani, ja aion pitää sen mukanani elämäni valintatilanteissa. En tiedä, minne päädyn, mutta aion kirjoittaa loppuelämäni. Haluan kutsua itseäni joku päivä kirjailijaksi. Katsotaan, mihin Kingan opit vievät!