sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Jää sulaa

Hautasin vanhan matkablogini likipitäen seuraaviin sanoihin: "Mutta onhan se elämä kokonaisuudessaan sellainen matka, että kirjoittamisen arvoisia asioita varmaan löytyisi joka päivä."

Eipä tullut inspiraatiota muutamaan vuoteen. Vasta todellinen elämänkriisi antoi taas ainesta kirjoittamiselle. Samalla tuli laitettua asioita tärkeysjärjestykseen. Olin kyllä ajatellut kirjoittamista, mutta sille ei koskaan tuntunut löytyvän aikaa. Oikeastaan aikaa enemmän tarvitsin kosketuksen itseeni ja unelmiini. 

Saan paljon inspiraatiota lapsista, kun vain pysähdyn katsomaan ja kuuntelemaan heitä sen sijaan, että valittaisin heidän vievän kaiken aikani. Blogin nimikin tuli T:ltä, joka bussissa istuessamme kysyi: "Koska äiti me mennään kauniiseen maailmaan?" En tiedä, mitä hän tarkoitti, mutta havahduin ajattelemaan maailmaa lapsen silmin. Kyky nähdä maailma kauniina kasvaa lasten kanssa, sillä heille se on luonnollista. 3-vuotias taitaa turhaan haaveilla menevänsä kauniiseen maailmaan. Hän on siellä jo.

Tahtosin itsekin oppia katsomaan maailmaa taas "tuoreesti", ihmetellen ja ihastellen. Ihmisen kasvuun vain taitaa usein kuulua aikuistuminen ja ajattelun kehittyminen, jotka vievät meidät helposti etäälle monista hyödyllisistä lapsenomaisista taidoista, kuten aistiemme käytöstä ja vapaudesta unelmoida. 


Joulun aikaan syntyi tällainen pikku juttu sydämen villasukasta.

Sydämen sukka

Syntyessäsi sait pienen sukan matkaasi. Siinä roikkuivat langat ja pari sukkapuikkoja. Tiesit, mitä tehdä ja lähdit innoissasi puuhaan.

Eräänä päivänä ehkä epäröit. Takana näkemäsi silmut eivät miellytäkään. Saatat vaihtaa lankojen väriä tai jopa purkaa tekelettäsi. Joskus purkaminen saattaa olla liiankin innokasta tai oma sukka ehkä tuntuu kokonaan väärältä. Silloin saattaa purkaa, ei vain kaikkea kutomaansa, vaan myös osan siitä, mitä syntyessäsi sait.

Mitä enemmän purkaa sydämensä sukkaa, sitä enemmän sitä paleltaa. Sydän lakkaa kertomasta viestejään ja lyö yhä hiljempaa. Unohdat ehkä, että sitä koskaan oli edes olemassa.

Tynkä tai olematon sydämen sukka ei myöskään anna riittävää ohjetta kutomiseen. Aloitat uudelleen kerta toisensa jälkeen, purat ja paikkaat, mutta harjoitus ei tee sinusta mestaria. Vain sydän voi nimittäin muistaa, millainen sukka syntyessäsi oli, ja vain sitä kuuntelemalla voit jatkaa neulomista.

Jos vain kaiken elämän hälinän keskellä kuulet sydämesi kuiskauksen ja päätät kuunnella sitä, kaikki on hyvin. Sydämesi tietää. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti